Meillä on uusi, simppelimpi blogi!

Siirrythän uuteen blogiimme tästä! :) Blogista löytyy kaikki vanhat merkinnät ja kommentit :)

Treenikuulumisia...

Niitä meillä onkin aina vähän. Lukio on verottanut koirailuajassa selkeästi, mutta kyllä tämä tästä, kunhan ensin totun ja organisaatiokyky kehittyy ;) Edelleenkään emme ole kuitenkaan tokoryhmässä päässeet pyörähtämään, ja Porvoon koiranäyttelystäkin vetäydyttiin - likka on aivan naku. Päivittäiset kotiagilityt eivät kuitenkaan kentälle pääsemättömyydestä huolimatta  ole vähentyneet yhtään, vaan päinvastoin. Keppejä ollaan reenitty ahkerasti sieltä täältä verkkoja poistellen.

Eilen käytiin sitten ihan kentällä kaasuttelemassa ja täytyy kyllä ihmetellä miten tuo koira jaksaa aina yllättää? Vuoden ikä kun tuli täyteen tuossa kuun alussa, niin lienee likka taas jostakin jorpakosta keränneen lisää järkeä ja aikuisuutta nuppiinsa :) Vedin meinaan sillekin ihan hyvänpituiset agitreenit, eikä koira ylikuumentunut missään vaiheessa!

Ensimmäisellä radalla otettiin sovitus alkeisryhmän kanssa harjoitellusta radasta, tämä siis pidempi ja vähän haastavampi. Harjoituksen pointteina olivat takaakierto sekä nopea haltuunotto nelosen jälkeen ja takaaleikkaus putkelle. Nopea koira kun Rilla on, ja etenee äärimmäisen hyvin itsenäisesti takaa ohjattuna, oletin neloselta putken kauempaan päähän saamisen olevan jokseenkin vaikea paikka - etenkin, kun emme haltuunottoja ole juurikaan treenanneet vaan päinvastoin aina vain irtoamisia. Olin väärässä, sillä koko radalla ei ollut mitään ongelmaa. Takaakierrot sujuivat hyvin juurikin irtoamisen ansiosta, likka hyppää niin pitkän ja laakean hypyn niin kakkosella kuin seiskallakin, että ajautuu väkisinkin oikeaan paikkaan. Pikemminkin täytyisi alkaa taas ottamaan joitakin välistävetoja.

Toisella radalla harjoiteltiin ihan vain mukavuuden vuoksi meille niin kovin tuttuja takaaleikkauksia, jotka ovat kyllä niin meidän juttumme! Takurit on muutenkin ihan selkeästi muovautuneet henkilökohtaiseksi lempparikseni - kaikkien koirien kanssa käytän niitä aina mieluummin kuin valssia. Hypyillä olen nostanut rimat jo hyvään medikorkeuteen, eivätkä ne lennelleet kuin silloin, kun itse tein virheitä alussa (yksittäistä hyppyä ottaessani pysähdyin ja kumarruin ja silloinhan ne kolisevat korkeudesta riippumatta). Kyllä meistä vielä maxeja tulee jonakin päivänä! ;) Mutta medikorkeuksilla mennään nyt ainakin siihen saakka, että saadaan tuo otus kuvattua ja varmistettua terveeksi. Helpompi opetella muuta ensin, niin voi sitten lopuksi keskittyä hyppyihin 100%sesti.

Lisäksi otettiin A:ta, keinua ja keppejä erikseen. A:lla olin ihan äimistynyt, kun likka vetää estettä juoksukontaktein, vaikken ole sitä edes niin opettanut! Tarkoitushan oli saada jonkinnäköiset 2on-2offit sinnekin, mutta mikäs siinä, jos noin hienosti askeltaa. Ja se "paina" tarvitaan tietysti. Keinulla vedettiin vain monta positiivista suoritusta vielä laskua pehmentäen, eikä siinä näyttäisi olevan mitään ongelmia. Myöskään takaisin paikoilleen kolahtavan keinulaudan ääntä ei säikytä ollenkaan. Keppejä otettiin käsiohjauksella ilman verkkoja ja menee kyllä hienosti. Välillä likka meinaa ahmia pari kepukkaa kerrallaan, mutta vauhtiin saa olla tosi tyytyväinen.

Ensi treeneissä yhtenä teemana voisi olla siis yksittäisten estetreenien lisäksi välistävedot ja vaikkapa ansaesteiden ohitus. Ihan näin muistilistaksi tähän kirjustelen :)

Gurun opissa

Wautsi. Tänään olin katsomassa aika hienoa menoa Gitybelgien kentällä, jossa Jaakko Suoknuuti piti agilitykoulutusta. Täytyy kyllä sanoa, että jotenkin tuntee itsensä niiiin pieneksi ja avuttomaksi, kun siellä mennään pää kolmantena jalkana upeasti. Kantavan äänensä ansiosta radalla jaellut neuvot kantautuivat kentän laidalle asti, ja etenkin ruokatauolla mies neuvoi muita monissa meillekin hyödyllisissä asioissa - kuten palkkauksessa pujottelulla. Ihmetteli muuten kovasti, että missä minun ja Jennan koirat ovat. Että ollaanko me jo niin hyviä, ettei tarvita koulutusta ;) Vastasin, että ei todellakaan, siksihän me siellä olimme! Haha. Mukava päivä oli kyllä, sain lisää hyviä treeninaiheita ja hyvän rusketuksen ;)

Kotona neuvoista innostuneena nostin aluksi V-kujakepit nyt kokonaan pystyyn. Verkkoa olikin niin lyhyesti, ettei siitä riittänyt enää tässä vaiheessa kunnon kujaksi (verkkojen yläreunat osuivat toisiinsa, eli kuja oli äärimmäisen ahdas), joten poistin oikeanpuolimmaisen verkon kokonaan. Ensin likka oli, että mitä? mikä tää nyt on?!, mutta parin kerran lähiohjauksella koira muisti mistä oli kysymys. Se haki hyvin jopa oikean alun, hyvä tästä tulee. Nyt en tosin muuttele tuota kepistöä milliäkään, vaan reenitään tuollaisenaan se molemmilta puolilta ja mistä vain ohjattuna toimivaksi. On kyllä hienoa, ettei Rilla ole ehdollistunut missään vaiheessa minun liikkeeseeni - siitä kiitos verkoille ja irtoavalle lelupalkalle.

Huomenna mennään sitten ihan kentälle agilitaamaan. Vuorossa on ennakointia, ihan perus valssausta, sekä twistausta... Ehkä persjättöäkin voisi kokeilla. Jokin ansaestetreenikin olisi kyllä hyödyllinen, let's see. Ai niin, ja keskiviikkoisin alamme käydä tokoilemassa kentällä. Paikalla ei tule olemaan kouluttajaa, mutta ehkäpä saan vaivata kanssatreenaajia raivariin saakka? ;)

Metallinoudon alkeita naksutellen

Krhm...lupailin sitä tokotaukoa, mutta viimeisinä lomapäivinä en vielä malttanut olla kokeilematta pikkuisia juttuja. Lukion alkaessa huomenna treenittyä tulee kuitenkin joka tapauksessa huomattavasti vähemmän kesälomaan verrattuna, joten tauon alkamista voinee vähän siirtää.

Ensinnäkin, ajatuksenvaihdossa messengerin kautta sain Meeriltä paljon uutta näkökulmaa seuraamiseen, ja hänen loistavien ehdotustensa joukosta päätin kokeilla tarjoamisen kautta tapahtuvaa seuraamista ja naksauttaa sattumanvaraiset oikeat asennot. Parin vahinkoasennon jälkeen pihaa ympäriinsä vaellellessani Rilla hoksasi, mistä on kyse, ja ottaa nyt seuraamista huomattavasti innostuneemmalla ilmeellä :) Muutamia käännöksiäkin -etenkin sinne vasempaan- olen saanut sisällytettyä lyhyisiin seuraamisiin, mikä viestii motivaation säilymisen keston muuttuneen parempaan suuntaan. Aikaisemmin se oli kaksi askelta ja kiinnostus lopahti. Hienoa, suurkiitos vinkeistä, Meeri! 'Lelu kainalossa' -palkkaaminen johti meillä vain edistämiseen, joten siirsin lelun oikeaan käteeni, jotta se on kylkeni "takana" piilossa - täten koira ei seuraa palkkaa, vaan minua. Toivon mukaan ;)

Toisekseen, aloittelimme otsikonmukaisesti metallikapulatreeniä tänään, sadepäivän sattuessa, sisätiloissa. Ei muuta kuin naksutin käteen, nameja kuppiin ja metallikapula lattialle. Rilla tunnisti metskun yhdennäköisyyden puiseen noutokapulaan välittömästi, sillä ensimmäinen asia, jonka se teki, oli kapulan suuhun ottaminen. Näitä naksuttelin kerta toisensa jälkeen, eikä tuossa tuntunut olevan Rillalle mitään ikävää. Minähän joskus sitä sanoinkin, että ei tälle likalle pitäisi metallin suuhun ottaminen mitään järkkyä olla, siihen malliin se pentunakin metalliruokakippoja heitteli pitkin seiniä! Metallikapulaa (kevyemmän painonsa vuoksi?) likka tuntui muutenkin pitävän mieluummin kuin puista, painavaa, suussaan, sillä parin sekunnin nosto-tuonti puolen metrin päästä sujui heti ensimmäisellä kerralla...

Onnistumisia ja pohdintaa

Aloitan eilisistä agilitytreeneistä, kun ne nyt ovat vielä muistissa... Eli kävin eilen taas omatoimitreenailemassa nuorison ja Fannyn & Bellan kanssa. Teemaksi otin kädestä palkkaamisen, sillä tähän asti olen palkannut lähes poikkeuksetta lentävällä frisbeellä.

Kootaanpas vaikka ensin yksittäiset ohjausharjoitukset samaan kappaleeseen. Ohjelmassa siis vanhan kertausta ja pari uutta liikettä niin, että saldoksi muodostuivat takaakierrot, takaaleikkaukset, pakkovalssi, vekkaus ja valssi. Toki mukaan mahtuivat myös vanhat tutut käännökset, mutta niitä ei enää treenattu erillisinä. Takaaleikkaukset ovat kyllä ihan mahtavat, saan likan käännettyä juuri oikeaan suuntaan. Myös itselleni suhteellisen uudet vekkaus ja pakkovalssi menivät ihan hyvin, perus takaakierrot ja valssitkin onnistuivat, joskin ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Pimeitä putkikulmia treenattiin tänään kääntämällä putki U:ksi ja lähettämällä koiran tuolta putken takaa, kaarteen ulkoreunasta siis, kumpaankin suuaukkoon vuorollaan. Tällä kertaa Rilla ei jäänyt hassuna ihmettelemään minne ollaan menossa, vaan meni suorinta tietä aukosta sisään. Siispä edistystä tässä :)

Neljän aidan vauhtiratakin tuli otettua sekä vierestä ohjaaten että kutsuen. Erityisesti kutsuversioon olen äärimmäisen tyytyväinen ja hieman ihmeissänikin, sillä a) koira malttoi jäädä sen neljän hypyn päähän paikoilleen, b) ei kiertänyt yhtäkään hyppyä ja c) malttoi todella hypätä jokaisen minikorkuisen esteen, sillä aiemmin tällaisissa tilanteissa rimat ovat lennelleet, kun koira vain juoksee hypyt läpi. Jihuu! Kun ohjaukset alkavat kohta olla suunnilleen hanskassa, voisi noita hyppyjen korkeuksia nostaa mediinkin, likkahan on ihan pian jo siinä iässä. Ai että. Mieluummin kuitenkin varman päälle kuin liian aikaisin hypyttämään, ei meillä kiirettä ole.

Ennen päivän rataselostusta voisi koota myös päivän esteharjoitukset samaan kappaleeseen. Tällä kertaa näitä olivat pussi ja uusina keinu ja mini-muuri. Keinua otin heti 2on-2offeilla niin, että otin putoavan pään kiinni ja heijasin sitä ylös-alas koiran totuttamiseksi. Fannyn sanoin Rilla lähinnä katseli hienoja maisemia, joten se kertonee likan fiiliksistä tuon keikkuvan lankun päällä ;) Alas taas 2on-2off, ja siitä täysiä pari hyppyestettä, eikä keinun kolahdus edes kuulunut intopinkeän tapauksen korviin. On todella ihana nähdä, että agilitystä Rilla todella tykkää. Naama on niin aurinkoa, niin aurinkoa että :)

Sitten vielä lyhyt ja ensimmäinen rataharjoite, joka sekin tehtiin neljällä hyppyesteellä, niiden ollessa aseteltuina neliön muotoon. Jokainen aita hypättiin kaksi kertaa, jolloin esteiden määrä oli todellisuudessa kahdeksan. Ensimmäinen kierros vedettiin ihan vain ympyränä, jokainen este kerrallaan. Heti perään tullut kierros lähti samoin kuin edellinen, mutta tekikin lenkin (puoliksi kahdeksikon...hetkonen...kuudennen ja seitsemännen esteen välissä & -merkin tapaan. Tuo, missä merkki alkaa ylhäältä, tullaan edelliseltä ympyräkierrokselta. Sitten vedetään kahdeksikko, you see. Vähän hankala selittää :) Itse lenkin suoritin takaaleikkauksin, mikä oli huomattavasti helpompaa kuin kokeillessani valssilla. Ja tuohon rataan henk.koht. Rillalle takaaleikkaukset ovat muutenkin järkevimpiä, liikkeistä tulee sujuvampia.

Siinä siis agilityn saralta hyviä uutisia, mutta tokosta puolestaan kävin Miikun kanssa eilen hyvää keskustelua uskonpuutteessani. Treeni-intoa kun todellakin kovasti olisi, mutta virtuaaliavun (kiitos kaikille siitä, olette antaneet mahtavia vinkkejä!) ollessa ainoa oljenkorsi tässä vaiheessa, päätimme, että toko jää nyt pienemmälle roolille ja jäämme odottamaan, miten käy syksyn tokoryhmän. Kun tietää, tuleeko sitä vai ei, voi sitten alkaa miettiä, mitä tehdään. Siihen asti ainakin seuruut jäävät totaalisesti hautumaan, paikallamakuita ja kaukoja puolestaan voisi vähän otella. Mutta edelleenkin pienessä roolissa vain. Kiitos Miikulle henkisestä tuesta ja kyläilytarjouksesta! Otan sen pikimmiten vastaan, kunhan saadaan lukiovuosi pyörähtämään kunnolla käyntiin :) Rilla se on ihana likka tosiaan, niin taitava ja innokas, mutta itse olen tokossa kyllä niin hukassa ja sitä kautta todella epävarma. Agilityä sen sijaan jatketaan aivan normaalisti, siinä tiedän joten kuten, mitä olen tekemässä! ;)

Ööh...vepeilyä..?

Huh huh, mikä viikonloppu takana! Tulimme pari tuntia sitten mökiltä, jossa sitten sattui ja tapahtui. Ei mitään negatiivista, pelkkää hyvää vain. Rillalla oli lomaromanssi naapurimökin kultainennoutaja Onnin (2v) kanssa. Alunperin herra luultavasti eksyi meidän puolelle Saran juoksuhajujen perässä, mutta ihastuikin sitten tähän menevämpään versioon...

Naapurit, jotka ovat siis sukulaisiamme isän puolelta, hakivat Onnia lukemattomia kertoja tauolle rakkaansa luota, mutta poikaa ei pidätellyt mikään....saimme siis viikonlopun ajaksi neljännen koiran! ;) Rilla esitti kyllä aluksi pitkään vaikeastitavoiteltavaa vesipetoa, mutta illan tullen lämpeni kohteliaalle herrasseuralle ja näistä tulikin aivan hurja parivaljakko yhdessä vedessä puljaten ja laiturilla nököttäen. Kävin pariskunnan kanssa metsälenkilläkin hihnoitta - Onni-ressun seuratessa Rillaa uskollisesti mihin ikinä se keksi mennä. Eilisilta oli paras: Onnia tultiin hakemaan nukkumaan, eikä Rilla ensin huomannut miekkosensa poistumista. Äkättyään poitsun katoamisen se ryntäsi naapuriin ja kohta ne rellestivät sieltä yhdessä karkuun takaisin meidän puolelle. Ihan hönöjä :) <3

Mutta tämän blogin kuitenkin ollessa Riin virallinen treeniblogi, pitänee meidän varmaankin treenailuistakin muutama sananen sanoa. Elikkä otimme tänään ensikosketuksen "vepeen", ns. kotivepeen - minä kun en oikeasti tiedä kunnolla, mitä koko vepe on. Koska Rillahan nyt on täysin keppihullu tapaus, sidoimme pelastusrenkaan parikymmentä metriä pitkän narun päähän ison kepin niin, että keppi jäi siskolle laiturille minun lähtiessäni uimaan itse rengasta narun mitan päähän järvelle. Sitten Ella-Roosa heitti kepin kymmenisen metriä rannasta ja Rilla syöksyi perään. Kevyt pelastusrengas naruineen ei kepin päässä paljon painanut ja päätimme ottaa seuraavan askelen...

Sama toistui sillä erolla, että nyt pelastusrenkaassa olin minä itse! Täytyy kyllä todeta, että odotuksista huolimatta yllätyin - Rii veti kuin vetikin kepin rantaan, ja minut perässään. Aika vahva nainen. Kun vain pääsisi tutustumaan kunnolla tähän lajiin (tai edes katsomaan!), mutta kun Loviisassa ei vepe -toimintaa ole, ja mitä tällainen ajokortiton pieni ihminen voi muuta kuin toivoa, että joskus vielä... On nimittäin ihan tuon likan laji, kun vesirotasta kävisi.

Sitä tokoseuraamistakin otimme pariin otteeseen likan innon ollessa korkeimmillaan. Frisbeen kanssa se ei ollutkaan vaikeaa, ja ihan vain parin metrin pätkät sujuivat tosi hyvin. Kiitos Miikulle lähtövinkistä, se auttoi selvästi! ;) Loppuun hyviä uutisia: mietintämyssyssä on ottaa ulkopuolinen tokokouluttaja Loviisaan, eli on pienen pieni mahdollisuus, että pääsisimme syksyksi treeniryhmään... Muttei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Olisi kyllä aika mahtavaa.

Kimppareenit

Dodii, sitten on vielä tämän päivän agilityraportin vuoro. Kävimme siis tänään vetämässä koirillemme omatoimitreenit, minä ja siskoni, sekä kaverini Fanny. Mukana meillä oli koiranuoriso, sillä Sara 'juoksee' kotona, sekä Fannyllä japsi Bella ja hänen uusi agilityohjattavansa, lapinkoiraneiti Peppi. Saimme koko alkeiskurssin puolitoistatuntisen käyttöömme ryhmä lomaillessa ensi viikkoon saakka.

Aloitimme puomilla, joka kerrankin saatiin rahdatuksi kentälle, kun kantajia oli edes kolme... Ensimmäisellä kerralla Rii köpötteli hihnassa puomin yli kontaktilta toiselle, joilla sitten 'painettiin'. Hyvin se kyllä osasi yhdistää kontaktilankun ja oikean ylös- ja alasmenon niin, että saatiin 2on-2offit kumpaankin päähän. Alastulossa tosin pitää petrata vielä ylösmenoa enemmän. Onneksi tuo ei vetänyt puomilla mitenkään vaarallisesti -niitäkin on nähty- ja saatiin pari hyvin hallittua hihnasuoritusta alle, kunnes uskalsin ottaa yhden kerran hihnoitta. Ei mitään ongelmia lukuunottamatta viimeistä alastuloa, jota ei saatu asentoon ilman asettelua. Siispä pihatreenit jatkuvat! Tuo naksutin on kyllä apuvälineenä niin mainio, että se olisi jotenkin saatava mahtumaan näihin pieniin kätösiin kaiken muun materian ohella...

Seuraavalla kierroksella otimme putkea neidin tehtyä ensin itse kunniakierroksellaan makean näköisen radan, joka koostui hypyistä ja putkea edestakaisin sahaamisesta. Eipähän tule ongelmaa itsenäisessä suorittamisessa irtoamisesta puhumattakaan. :) Oikeastaan pitäisikin alkaa palkita enemmän kädestä. Vaikkei noissa luoksetuloissa ole mitään valittamista, ei sillä... Pari 180 asteen pimeää putkikulmaa otettiin, yksi vauhdikas eteenlähetys tunnelin lävitse, muutama lentävä putken suoritus ja tiukassa u:n muodossa oleva mutkaputki. Vauhdissa ei ole valittamista, ja yhä jaksan korostaa tyytyväisyyttäni siihen, että hoksattiin ottaa irtoaminen ensimmäisenä juttuna, Riin ollessa vielä pikku kakara. Takaaleikkauksiakaan tuolle ei ole edes tarvinnut opettaa, kun ne jo itse jotenkuten oikeaan aikaan osaan tehdä. Kyllähän se koira minua osaa lukea, kunhan vaan pysyn perässä...

Kerran tuli kokeiltua tavallisten sylikäännösten lisäksi, ihan uutena juttuna välistävetoakin. Itse välistäveto onnistui puolivalssilla kyllä, mutta siitä viereisen hypyn ylittäminen ei sitten millään onnannut...ennen kuin keksin ohjanneeni väärällä kädellä. Sitten kuvio jo onnistuikin ihan kohtalaisesti. Etenkin tässä huomaa kyllä eron noihin pikkumenijöihin, isompi koira kun tarvitsee luonnollisesti enemmän tilaa - tai muuten tulee aivan mahdottomia tulokulmia. Jos siis eroa ei vielä esimerkiksi vauhdista huomaa... ;)

Lopuksi kehitin pienen neljän esteen radan, joista kolme oli hyppyjä ja yksi tiukalla mutkalla oleva putki. Putken toisen suuaukon edessä oli kaksi aitaa peräkkäin ja toisen edessä yksi. Aloitimme yhden esteen takaa putkeen, josta lähempänä putkea oleva suoritettiin ensin (tässä vaiheessa olin itse ollut koko ajan ns. puolikaaren sisällä). Tästä seuraava, heti edellisen perään tullut hyppy suoritettiin takaaleikaten olettaen, että rata olisi jatkunut oikealle meidän tullessa vasemmalta. Kuten mainitsin, irtoava koira osaa lukea oikein ajoitettua takaaleikkausta ja rata oli hieno.

Muiden suorittaessa otin Riin kanssa lyhyitä katsekontaktitreenejä perusasennossa (armelias naksutin oli mukana) hyvällä menestyksellä. Toki se katse kääntyili katsomaan kentälle, mutta aina likka tarjosi sitä uudelleen. Tästä palkkana kahdeksan metrin päästä 90 asteen kulmassa lähetys putkelle -Rilla muuten syöksyi putkeen hetkeäkään epäröimättä- ja frisbee -revittelyt. R a k a s t a n irtoamista :)))

Tällä kertaa hosuin itse huomattavasti edellisiä treenejä vähemmän, joka tietysti vaikutti positiivisesti koiraan. Rilla ei ylikuumentunut oikeastaan treenien missään vaiheessa (mitä nyt kiljui karmeaa kohtaloaan vuoroaan odotellessa) ja suoritukset olivat hallitumpia. Yksinkertaisuus kunniaan! :) Mahtava fiilis jäi kyllä päivän treeneistä. Seuraavat kunnon agitreenit on aivan pakko päästä reenimään vielä ennen koulun alkua, siispä maanantaina tai keskiviikkona. Niitä odotellessa...